Aamu alkoi taas ennen kukonpieremää, kun pikkuherra päätti, että klo 5.45 on oikein hyvä aika herätä. Jos tuolla demonilapsella ei olisi pakottava tarve tehdä töllöntöitä heti, kun silmä välttää, olisi äiti voinut hyvillä mielin kuorsata vielä hetken.
Mutta kun saman tien keittiöstä alkoi kuulua tuolin raahaamisen ääniä, oli pakko nostaa persaus pentujen huoneen lattialla olevalta patjalta ja raahautua katsomaan mitä se sankari on taas keksinyt.
No, voitahan se oli vailla. Äiti oli julma ja laittoi sen leivälle, eikä antanut vedellä sitä kaksin käsin suoraan rasiasta..
Nuoriherra tilasi aamupalaksi nuudeleita ja pekonia. Pekonin ymmärrän aamupalana (tai minä tahansa ateriana), mutta nuudelit olivat ehkä hieman erikoinen pyyntö. Totesin kuitenkin, että kunhan syövät.. Pikkuherra veteli kaksin käsin aamupalaa kitusiinsa ja hoki vain väliin "Kepoo, hyvää!". Jäi siitä pari palaa peikköniä äidillekin, ettei ihan tyhjin suin tarvinnut olla. Nuudelit jätin pojille.
Olin taas maailman paras vaimo. Isäntä kuorsaa krapulaansa pois ja minä kilttinä tyttönä päätin taas imuroida, kun villakoirien armeija yritti vallata koko huushollin. Villakoirat kohtasivat voittajansa ja isäntä ei taaskaan korvaansa lotkauttanut, vaikka miten yritin kolistella. Välistä sitä on ihan jonniin verran kateellinen noille unenlahjoille. Onneksi pojat ovat perineet ne isältään.
Pikkuherra päätti sitten imuroinnin lomassa vetää vähintään pussillisen herneitä nenäänsä, kun imuri ei kestänytkään paikoillaan ja tuulettanut hänen kutrejaan. On se niin väärin, kun sen imurin on vähän niinkuin pakko tulla sen letkun perässä.
Väänsin eilen illalla täytekakun. Ajattelin olla kuin täydellinen Pinterest-mamma ja antaa lasten pursottaa ja koristella kakun taiteellisesti ja napsia samalla kuvia aurinkoisesti hymyilevistä vesseleistä. ..saas nähä.
